Nuuksion tietävät kaikki, mutta kuka sinne aina jaksaa mennä?
Huoli pois! Tässä ihastuttavia harvinaisempia retkikohteita korkeintaan 100km Helsingistä!
Retkikohde 1: Iilijärvi – Uintia, Mökkeilyä ja Alpakoita Lapsiperheille
Iilijärvi sijaitsee Mäntsälän lähellä Pukkilassa, noin 80km Helsingistä Lahden suuntaan.
Pahaenteisestä nimestään huolimatta Iilijärvi on kaunis metsäjärvi, jossa ei uiskentele iilimatoja. Raikkaaseen tummaan veteen pääsee pulahtamaan pitkältä laiturilta.
Iilijärvellä voit myös paistaa makkaroita nuotiolla tai kokata grillikatoksessa.
Iilijärvi on myös erinomainen kohde helpon ja lyhyen mökkireissun perään haikaileville!
Järven rannalla on kunnan omistama Iilijärven Maja (Iilijärventie 2000, Pukkila), jota saa vuokrata. Mökissä on keittiö, puusauna, takka ja vuodepaikat neljälle hengelle.
Keittiö on hyvin varustelu, sieltä löytyy mm.mikro ja jääkaappi-pakastin sekä kahvinkeitin.
Hotelli se ei kuitenkaan ole vaan käyttötavarat, kuten wc-paperi ja pyyhe täytyy tuoda itse.
Lapsiperheiden ja eläinrakkaiden innostusta lisännee myös se, että Pukkilasta löytyy myös söpöjä alpakoita ja aaseja!
Kyseessä ei ole mikään eläintarha, jossa töllistellään pikkuruisessa häkissä olevia surullisia eläimiä.
Käynti Ainon aasien ja alpakoiden luona varataan etukäteen. Siellä voi opetella alpakanhoitoa tai ihan vain ihastella eläimiä.
Tsekkaa: Ainon aasit ja alpakat: https://www.ainonaasitjaalpakat.com/palvelut
Retkikohde 2: Lassenpolku Hehkeissä Harjumaisemissa
Muistatteko Lasse Artturi Virénin? Hän syntyi 1949 Myrskylässä ja oli nelinkertainen olympiavoittaja kestävyysjuoksussa Munchenissä 1972 ja Montrealissa 1976.
Lassenpolku on ristitty juuri tämän juoksija-Lassen mukaan ja luontopolku sijaitseekin Myrskylässä, osoitteessa Orimattilantie 206.
Helsingistä matkaa on n.100km Kouvolan suuntaan.
Orimattilantieltä on opaste pienelle parkkipaikalle, joka on noin 400 metrin päässä asfalttitiestä.
Kestävyysjuoksijan mukaan nimensä saanut polku sopii kuitenkin myös kuntoilua vähemmän harrastaneille. Luontopolku on lyhyt, noin kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka varrella on penkkejä, missä istua, nautiskella eväistä ja hengitellä raikasta metsäilmaa. Maisema on kaunista ja valoisaa harjumaisemaa.
Jos kuitenkin olet enemmän Lassen tyyliin juoksun ystäviä, niin tämä hieman mäkinen maasto sopii mainiosti lenkkeilyyn!
Tämä pikkuinen luontopolku sopii myös retkeileville ”No missäs sitä vielä kävis?” – automatkailijoille. Kaupasta evästä ja eikun luonnonhelmaan!
Retkikohde 3: Askolan Hiidenkirnut: Retkeilyä Kävellen tai Kanootilla
Askolan hiidenkirnut sijaitsevat Porvoon lähellä, noin 75km päässä Helsingistä, osoitteessa Hiidenkirnujentie 721.
Kirnukalliolle pääsee polkua pitkin, joka alkaa Askola-Pukkila tien varrella sijaitsevalta pysäköintialueelta. Matkaa pysäköintipaikalta hiidenkirnuille on 500 metriä.
Kirnualueelle kuljetaan portaita pitkin.
Mikäli suunnittelet retkeä kanootilla tai veneellä, niin sinua ilahduttaa varmasti tietää, että hiidenkirnuille pääsee myös Porvoonjokea pitkin. Joen rannalla on kirnujen kohdalla rantautumispaikka.
Hiisi: Vesihiisi sihisi hississä! Painu hiiteen! Hiidenkirnu! Hiisi vie!
Ennen kristinuskon tuloa Suomeen hiisi on tarkoittanut pyhää paikkaa, kuten hautausmaata tai pyhää lehtoa, joka on toiminut esimerkiksi uhripaikkana.
Levittäessään uskoaan katolisen kirkon strategiana oli antaa vanhoille palvontapaikoille uudet merkitykset. Kirkkoja perustettiin mm. hiisien ja pyhien lehtojen paikoille tai niiden läheisyyteen.
Jäljelle jääneet vanhat palvontapaikat kiellettiin ja näin demonisoituina niistä muotoutui kansan mielikuvissa pahojen olentojen tyyssijoja ja myös sanan Hiisi merkitys muuttui tarkoittamaan persoonallista pahansuopaa henkiolentoa.
Hiisistä muodostui ajan saatossa kansantarinoihin pahoja tai vähintään tuhmia olentoja, joiden kotipaikka oli myös nimeltään Hiisi tai joskus Hiitola.
Hiisien uskottiin asuneen ennen alueilla, joilla ihmiset nykyisin asuvat. Arveltiin, että ihmisten levittäytyminen ja häiritsevä käyttäytyminen oli saanut hiidet perääntymään yhä syrjäisemmille alueille. Samankaltaista on kerrottu myös jättiläisistä. Jättiläiset ja hiidet on myös toisinaan rinnastettu ja esimerkiksi viroksi jättiläinen on hiiglane, mutta useammin hiidet on kuitenkin arveltu pienikokoisiksi.
Hiiden muuttuessa pyhästä paikasta olennoksi, sitä käytettiin, kuten muitakin taruolentoja, tapana selittää asioita, joille ei näyttänyt löytyvän järjellistä syytä. Kuka nyt toisi ison kiven keskelle metsää (hiidenkivi), hakkaisi ison sileän kuopan kallioon (hiidenkirnu) tai kokoaisi suuria kivikasoja (hiidenkiuas).
Kirnu taas tarkoittaa kapeaa ja korkeaa astiaa, jossa kerma kirnutaan voiksi.
Näin ollen sana ”hiidenkirnu” on hyvin kuvaava.
Taruista todellisuuteen
Nykyaikana ollaan heitetty hiidet hiiteen ja todettu, että nämä valtaisat lieriönmuotoiset kuopat ovat sittenkin syntyneet viimeisimmän jääkauden päättyessä. Askolassa hiidenkirnuja on peräti 20.
Hiidet ja muut menneiden aikoijen taruolennot elävät kuitenkin yhä nimissä. Askolan kirnuilla on nimet. Tässä muutama esimerkki nimistä: Hiisi, Vuorenhaltia, Tonttu ja Menninkäisen pesä ovat saaneet nimensä vanhoista tarinoista hiidenkirnujen synnystä.
Jättiläisen kuhnepytty eli Hiiden kylpyastia on kirnuista suurin.
Kirnukallion harjanteella kiertää myös 300 metriä pitkä merkitty maisemapolku, joka johtaa kirnualueen portille. Kallionharjanteen polulla näkee ikihonkia, keloja ja kivenjärkäleitä sekä upean maiseman Porvoonjokilaaksoon.
Museoiden ystäville vinkkinä, että 8km päässä hiidenkirnuista, Askolan kirkonkylässä on kotiseutumuseo, joka kertoo seudun historiasta. Museota pidetään yllä talkoovoimin, joten kannattaa tarkastaa aukioloajat.