Onpa taas kaatuilua
Kuuro: Anteeksi, voitteko auttaa minua.
Nainen: Mitä kummaa te voitte haluta? Ihmetyttää. No, se selviää varmasti aivan tuossa tuokiossa.
Kuuro: Etsin Hervannan kuurosokeiden toimintakeskusta.
Nainen: Vai etsitte te. Arvasin, että tämä painostava tiedottomuuden tunne rinnassani laukeaa aivan piakkoin.
Kuuro: No osaatteko te auttaa.
Nainen: Osaan mutta en tiedä haluanko. Pelkään joutuvani piilokameraan.
Kuuro: No siitä nyt ei ole pelkoa. Mitä te vetkuttelette?
Nainen: No kun…se toimintakeskus on aivan tuossa takananne. Siksi hämmennyin. Tuossahan se lukee kissankokoisin kirjaimin.
Kuuro: Vai niin. Tilanne nyt vaan on se, että minulla on tiettyä rajoitteisuutta tulkita kirjaimia.
Nainen: Ette siis osaa lukea.
Kuuro: Osaan minä.
Nainen: No mikä sitten? Onko teidän äidinkielenne joku kyrillinen, joten teille maamme tikkukirjaimisto on täyttä hepreaa – tämä sillä varauksella, että äidinkielenne ei totta Mooses ole heprea.
Kuuro: No jos te olette noin päkjö niin sanotaan sitten vaikka niin. Miten minä nyt pääsen sinne toimintakeskukseen?
Nainen: Käännytte kannoillanne ja menette suoraan.
Kuuro: Mihin minä sitten menen?
Nainen: Voi hyvänen aika kun olette avuton. Odottakaapa…Voittehan toki seurata itseäni, sillä minäkin olen menossa kyseiseen paikkaan.
Kuuro: Miksi ette heti sanonut?
Nainen: No minulla hajosi ajatus, kun tulitte siihen sähläämään.
Kuuro: Oletteko tekin kuurosokea?
Nainen: Olen. Ja lisäksi olen töissä tuossa toimintakeskuksessa.
Kuuro: Kas vaan. Minä taas olen asunut siellä jo vuodesta 1975.
Nainen: Hassua, ette emme ole koskaan tavanneet.
Kuuro: On se hassua joo.
Nainen: Te puhutte kuurosokeaksi sangen hyvää fingelskaa.
Kuuro: Minä vaan arvailen.
Nainen: Minä taas muistan entuudestaan, olin nimittäin näkevä ja kuuleva vielä kolme vuotta sitten.
Kuuro: Mitä sitten tapahtui?
Nainen: Sitten sokeuduin ja kuurouduin eräänä tiistaina.
Kuuro: Voi toista. Otan osaa.
Nainen: Tapoitteko te minut? Ilmankos onkin pimiää.
Kuuro: Ei vaan tarkoitin, että olen pahoillani teidän vammautumisenne johdosta.
Nainen: Halvaannuinko minä?
Kuuro: Ette varmaankaan. Mutta invalidisoiduitte aistienne osalta.
Nainen: Ai jaa. No mitäs tuosta, olihan tässä jo katseltu ja kuunneltu.
Kuuro: Moneltako teillä alkaa työvuoro?
Nainen: Ei, minulla on tänään vapaapäivä.
Kuuro: Mitä te täällä työpaikallanne sitten teette?
Nainen: Shoppailemaan tulin.
Kuuro: Shoppailemaan? Valkoisia keppejä ja kuulokojeita vai?
Nainen: Niin…onhan…onhan tämä Epilän Valintatalo?
Kuuro: Ei ole.
Nainen: Voi perkele. Voitteko opastaa minut Epilän Valintataloon? Siellä ovat valkoiset kepit ja kuulokojeet tänään huippualennuksessa.
Kirjoittanut: Pentti Hilkuri
