Torstai 1. toukokuuta 2025
Vappupäivä. Aurinko paistaa iloisesti, mutta se ei lohduta minua.
En aikonut juoda.
Minulla oli alunperin kotitekoista simaa ja munkkeja sekä vappumyyjäisistä ostettu söpö ponipallo.
Kaikki oli valmista yhden hengen vappujuhliani varten.
Mutta sitten…
hajuvesimies
ja Kukka hänen vieressään.
En tiedä, onko heillä mitään sellaista meneillään.
En kysynyt.
En tietenkään kysynyt.
Mutta ei siihen tarvittu kuin yksi ajatus. Ajatus, että ehkä he suutelivat intohimoisesti vappuna sen koivun alla, jonka alla Minä halusin suudella Kukkaa. Se sai minut ryntäämään kaupan kaljahyllylle.
Eikä siinä vielä kaikki. Kaljoja kotiin raahatessani suunnittelin kostoa.
Niin lapsellista, että olen pahempi kuin pahimmat teinit.
Kosto mielessäni vedin melkein ykkösellä alas pari kaljaa, meikkasin ja lähdin junalla Helsinkiin. Matkalla join kolmannen ja neljännenkin kaljan. Harvoin juovalle se on iso määrä.
Suuntanani oli DTM. Seksuaalivähemmistöjen yökerhon vappubileet.
Täynnä tanssia, serpentiiniä ja niin paljon glitteriä, että oksat pois.
Minullakin oli glitteriä ja serpentiiniä tottakai.
Minä tanssin villisti ja lauloin biisien mukana.
Join liikaa.
Ja sitten sain sen, mitä olin tullut hakemaan.
Sain naisen.
Suloinen kosto. Minä kostin Kukalle, joka kehtasikin (ehkä) seurustella ja vieläpä hajuvedessä lilluvan miehen kanssa!
Hinkkasin itseäni naista vasten ja kun hän pyysi jatkoille, todellakin lähdin.
Tänä aamuna naisen vierestä herätessäni, en muistanut hänen nimeään.
Hän näytti siltä, että hänen nimensä voisi olla Terhi. Tai Kyllikki.
Hän oli ainakin viisikymppinen ja kovin… aurinkoinen.
Hän sanoi:”Huomenta muru!”
Ja minä ajattelin: Ei helvetti.
Teki mieli sanoa: Et kai tosissasi luule, että meillä on tässä joku suhteen alku?
Mutta minä vain hymyilin ja kysyin”Mikä olo?”
Hän säteili. ”Ihana herätä sinun vierestäsi.” Sitten nainen vinkkasi silmää ja jatkoi ”Olet muuten taitava käsistäsi.”
Minä hikoilin.
Puin ennätysvauhtia ja ryntäsin ulko-ovelle sanoen ”Minulla on kiire!”.
Hän huikkasi perääni ”Minä soitan sinulle kultu!”
Ja minä vastasin: “Joo.”
En muista, olinko antanut numeroni. Toivottavasti en.
Lähdin nopeasti. Kävelin pysäkille.
Istuin bussiin.
Nousin pois.
Ja oksensin tienviereen.
Lapsi katsoi minua ja kysyi:“Miksi sinulla on oksennustauti?”
Vastasin:“Sain sen eilen yhdeltä tosi pahalle haisevalta mieheltä.”
Se ei ollut valhe. Tavallaan.
Päivän kysymys: Mitä opin tästä?
Vastaan: Kalja ei auta sydänsuruihin ja että illan suloinen kosto ei tunnu enää aamulla yhtä…tai siis yhtään suloiselta.
Tällä viikolla:
Keksin toisen keinon selvitä sydänsuruista. Ihan totta. Lupaan.
Elsa
